I started with nothing and I have most of it left

TEKEILLÄ OLEVIA PROJEKTEJA

Pieni sukukirja lastenlapsille

Jos elämä toisinaan muistuttaa valokuva-albumia, sen voi hyvin myös myöntää. Mielikuvat omasta lapsuudesta, sisaruksista ja leikkitovereista sekoittuvat uniin ja nykyisyyteen. Neljäs ulottuvuus on aivan konkreettisesti lapsissa ja lastenlapsissa ja muistoissa vanhemmista ja isovanhemmista. Näin on aatellut mielirunoilijani Kai Nieminen.

Sukulaisia ja sukuun liittyneitä on vuosien varrella kertynyt jo melkoinen joukko. Itselleni tuottaa välillä vaikeuksia muistaa kuka kukin on. Päätin koota lastenlapsilleni: Marikolle, Biancalle, Erikalle, Joonalle, Aidalle ja Lauralle omistetun, yksien kansien väliin kiteytetyn koosteen kahden suvun, Burgmanin ja Moschkireffin, kohtaamisesta toiveella, että opus edes pikkuisen onnistuisi auttamaan muistamisessa ja kertomaan yhteisestä taipaleestamme. Tekstiosuus on kirjoitettu valmiiksi ja seuraavaksi yritän löytää sopivan tuoreita kasvokuvia tälle runsaslukuiselle porukalle.

MUISTUMIA, saaresta

Omien muistelmieni osa III

Muistelmieni ensimmäinen osa käsitteli lapsuus- ja nuoruusaikaa aina vuoteen 1973 saakka. Toisessa osassa muistelin tapahtumia matkani varrelta vuoteen 2001 asti. Nyt olen alkanut kasaamaan tätä viimeistä, kolmatta osaa ajasta ja elämästä Vuosaaressa. Matkustaminen on elämistä totesi aikoinaan jo H.C.Andersen. Omaan matkaani on liittynyt erilaisia reittivalintoja, hyviä ja mielenkiintoisia, mutta myös huonoja ja joskus pahasti harhaan johtaneita. Turhan usein olen tullut kysyneeksi tietä vääriltä ihmisiltä ja luottanut sokeasti heidän lupauksiinsa.

Päiväkirjan pitämisen sijasta olen tallettanut matkoilla otettuja kuvia albumeihin ja eteeni ilmaantuneita satunnaisia, minua kiinnostavia tapahtumia kollaasinomaisesti syntyneisiin leikekirjoihin. Useasti vaihtuneet asuinpaikat ovat liittyneet olennaisesti täällä kuljettuun taipaleeseen. Asuntomme ovat olleet hyvin erilaisia ja näin tarjonneet virkistävää vaihtelua elämäämme. Merkityksellisiä ovat olleet myös vuosien varrella tehdyt lukuisat matkat joista olen nauttinut. Nämä muistumat ovat kuin albumeja ja leikekirjojani täydentäviä kuvatekstejä jotka kertovat ehkä samalla jotain minusta itsestänikin.

Pakattuja asetelmia

Kootessani vuoden 2013 aikana tietoja Pentti Kaskipuron joulukorteista ja työstäessäni kertyneestä materiaalista lopulta 112-sivuisen kirjan tuli mieleeni, että Pentin taiteilijuutta voisi kokonaisuudessaan tuoda esille pienellä kirjasarjalla. Asia jäi kuitenkin sillä erää hautumaan kun muut tekemistä odottaneet kirjaprojektit menivät etusijalle. 

Olen aina arvostanut japanilaista kulttuuria, arkkitehtuuria ja taidetta sen erilaisissa ilmenemismuodoissa joten tuo pieni, Taskumapiksi kutsuttu salkku osui tajuntaani täysin odottamattomalla voimalla. Pentti valmisti vuosien 1998-1999 aikana 13 pienikokoista teosta, ihmisten tai ihmistenkaltaisten olioiden hiljaisia kuvia sekä surrealistisen dramaattisia hetkiä ja pyysi Kari Saviniemeä työstämään niihin istuvat aforistiset runot.

Kun muistin taas ajatukseni pienestä kirjasarjasta niin päätin että kakkososassa kartoittaisin Kaskipuron grafiikkasalkuissa olevia teoksia. Ennakkoarvioni mukaan näitä salkkujen kätköissä olisi kuutisenkymmentä, eli yli 10 % Pentin koko grafiikkatuotannosta. Mielestäni varsin merkittävä määrä teoksia, joita on esitelty harvemmin näyttelyissä. Kun vuodenvaihteessa onnistuin saamaan pienen apurahan Suomen Tietokirjailijat ry:ltä niin nyt aion käynnistää taas uuden salapoliisihankkeen.

Marie Jeanne -laivamalli

Kun vuonna 1984 hankkimani ranskalaisen kaksimastoisen kalastuskaljaasin pienoismallin rakennusprojekti keskeytyi rungon tultua kootuksi niin en kyllä aavistanut että jaksaisin ihastella vasta varsin alkutekijöissä olevaa tekelettäni olohuoneemme hyllyllä lähes 38 vuoden ajan. Taisin olla jo mielessäni hyväksynyt ajatuksen ettei homma koskaan valmistuisi enkä uskonut sen minua häiritsevän kunnes tilanne sai uuden käänteen ja huomasin miettiväni että jos nyt en saisi laivaa kootuksi niin sitten en enää koskaan. En sittenkään halunnut myöntää itselleni etten pystyisi viemään projektia loppuun. Tämä tunne sai ottamaan esille rakennussarjan laatikon ja taittamaan auki siellä olevan ohjepiirroksen.

Ensin valmistin vielä kannelta puuttuneet rakenteet ja sen jälkeen oli vuorossa takilointi; mastot, niiden pienet lisäosat ja maalaus. Purjeiden ompelu onnistui helposti vasta hankitulla Singerillä. Työläin ja myös vaativin vaihe oli köysistön virittäminen pienten taljojen ja pylpyröiden avulla. Piti hommata niitä varten pieni sormipora ja siihen millistä kahteen liittyvä teräsarja. Tässä vaiheessa sorminäppäryys joutui tosi koville ja välillä hermojen kestävyyskin. En kehdannut laskea paljonko tunteja sain kasaamiseen kulumaan mutta kyllä tuntui mukavalta palauttaa valmis laiva takaisin olohuoneen kaapin päälle.